Hyh, talvi se tekee jo väistämättä tuloaan. Vaikka ensilumet ehtivätkin jo sulaa, mittari on pysytellyt tänäänkin pakkasen puolella. Säässä ei muuten tosin ollut mitään valittamista, oli ihanaa käydä tänään poikien kanssa kävelyllä raikkaassa ilmassa auringonpaisteessa. Ja kun sanon "tänään", tarkoitan sunnuntaita vaikka tuossa lukee päivämääränä maanantai. Kello on näköjään ehtinyt hujahtaa jo ohi keskiyön (miten niin mulla on vuorokausirytmi sekaisin...?).
Muuton jälkeen meidän nykyisillä kotikulmilla ei ikävä kyllä ole mitään metsää tms paikkaa, jossa koiria voisi pitää (tiedän, järjestyslain vastaisesti) auki. Itse tosiaan myönnän rikkovani tuota järjestyslain 14 § melkoisen ahkeraa pitämällä omia koiria auki myös taajamassa, tosin sellaisissa paikoissa, joissa sen ei luulisi ketään häiritsevän. Koiralle on kuitenkin tärkeää sekä monipuolisen liikunnan että virikkeiden kannalta päästä liikkumaan luonnossa vapaana vaihtelevassa maastossa tavanomaisen asvaltilla hihnassa köpöttelyn ohella. Itse pyrin suomaan omille koirille tämän mahdollisuuden useamman kerran viikossa. Ulkotreenikauden aikana koirat pääsevät juoksemaan vapaana agilitykenttämme ympärillä aukeneviin laajoihin ulkoilumaastoihin aina treenien päätyttyä, kerran-pari viikossa. Tämän lisäksi pyrin tarjoamaan niille hihnasta vapaata lenkkeilyä aina mahdollisuuksien mukaan viemällä pojat autolla jonnekin suotuisien ulkoilumaastojen luokse. Esimerkiksi tänään yhdistettiin päivälenkki järvimaisemissa vanhempien luona vierailuun ja kaupassakäyntireissuun.
Tänään onkin ollut ehkä tavanomaista toimeliaampi sunnuntai, johtuneeko kenties siitä että eilen illalla jäivät kaikki lauantairiennot väliin. Pepe oli reissusta palattuaan niin väsynyt, että simahti mun viereen sohvalle jo kymmenen aikoihin. Itekin piti sitten hillitä menohalunsa ja tyytyä tuijottelemaan tylsästi tv:tä. Tänään äiti kertoi, että oli muutaman viinilasillisen eilen nautittuaan meinannut soittaa mulle ja pyytää mukaansa kaupungilla käymään. Olisin mä varmaan lähtenyt, mutta toisaalta tänään tuo eilinen rauhallinen koti-ilta ei olekaan tuntunut enää huonommalta päätökseltä. Tulevana lauantaina siintää kuitenkin ne odotetut vuosijuhlat Rovaniemellä, ja silloin saa kyllä juhlatunnelmaa ihan kevyesti muutamankin viikonlopun edestä. Sopiva iltapukukin löytyi tällä viikolla, joten antaa "vujujen" tulla vaan!
P.S. Missä vaiheessa mun pikku Torreksesta on kasvanut näin aikuisen miehen näköinen?! Antakaa mulle joku mun vauva takaisin! Okei, onhan se ihanaa että Torres on pikku hiljaa oppinut jo talon tavoille, ei herätä enää liian aikaisin aamulla ja on ennen kaikkea sisäsiisti. Temppujakin on jo muutamia ehtinyt oppimaan ja koko ajan opetellaan lisää. Sellainen Totille ominainen suuri miellyttämisenhalu Torrekselta kuitenkin odotetusti puuttuu, joten tuskin jaksan vääntää sille rautalangasta kaikki monet kymmenet Totin temppuerikoisuudet. Mutta toisaalta, Torres on oppinut kyllä tähänkin asti nopeasti ja onhan tässä vielä monet monet vuodet aikaa temppuilulle, vaikka välillä sitten sitä rautalankaa apuna käyttäen. :-)
